9. maaliskuuta 2015

Salpausselän kisoissa mc-kisadebyytti!

Pienempänä hiihtäjätyttönä sitä mietti Salppurin kisoissa ladun varrella, että kuinka hienoa olisi, jos joskus pääsisi itsekin hiihtämään kilpaa maailmancupissa... Viikonloppuna tuo haave toteutui ja pääsin hiihtämään mc-kisadebyyttini Lahden Salppurilla kansallisen ryhmän hiihtäjänä. Minut oli nimetty varahiihtäjäksi ja torstaina muiden sairastumisten vuoksi minulle tarjottiin mahdollisuutta hiihtää sekä lauantaina että sunnuntaina! Ja tottakai tartuin tuohon mahdollisuuteen!



Lauantaina saavuttiin kisapaikalle ja todettiin keli melko haastavaksi, koska latu oli pehmeä ja kostea. Kisajärjestäjät tekivät aamulla päätöksen, että sprinttirata suolataan ja latua ei pääse kiertämään kukaan ennen kisaa. Noh siinä vaiheessa itse mietin, että kerta se on kai ensimmäinenkin lähteä kisaan ilman, että on kiertänyt latua ollenkaan. Olishan se ensimmäinen kerta voinut olla myös joku vähän pienempikin kisa... :D Kaikki kilpailijat ja huoltajat testasivat sukset verryttelyladulla. Valitsin sukset, jotka laitettiin kisakuntoon. Tein hyvän verryttelyn sekä avausvedon alle, jonka jälkeen lähdin sitten kohti lähtöaluetta. Lähtöpiippaukset ja terävästi liikkeelle. Latu oli paikoin tosi kova ja sillan kohdalla taas pehmeää. Hiihto meni vähän hätäilyksi ja tyhmiä virheitä "ajolinjoissa", joissa meni aivan liikaa aikaa. Eipä hiihdon jälkeen voinut silti pettynyt olla! Se oli sen päivän maksimisuoritus tuollaisella valmistautumisella.

Sprinttikarsinta
Sunnuntaina oli edessä perinteisen 10km pienessä tihkusateessa. Latu oli jälleen suolattu ylämäkien ja tasaisten osalta, joten latupohja pysyi kovana, vaikka miehet olivatkin hiihtäneet ennen naisia. Naiset hiihtivät 2x5km ja nousuja tuolla radalla todella riitti! Oli siis tärkeää, että sukset pitäisivät hyvin, sillä muuten tulisi tosi pitkä 10km! Taktiikkani kisaan oli se, että tasaista vauhtia ja rentoa hiihtoa. Lähdin matkaan ja huomasin melko pian, että sukset ainakin toimivat ihan hyvin, kunhan kuski vaan jaksaisi :) Vähän oli väsynyt olo, mutta ladun varrella sain niin hyvää kannustusta, että se auttoi tsemppaamaan. Matkan edetessä kulku hieman parani ja lopussa jaksoin tehdä vielä hommia, vaikka matka jo painoikin lihaksistossa. Rankka oli reissu, raskaassa kelissä! Ero kärkeen on järkyttävän iso, mutta onhan se sentään maailman kärki! Muihin suomalaisiin verrattuna hiihdin omalle tasolleni ja sain olla ihan tyytyväinen suoritukseeni. Tulokset löytyvät Fis-sivuilta.

Hulinaa verryttelyladulla

Salpausselän kisat oli hieno kokea myös aidan toisella puolella, hiihtäjän roolissa. Tunnelma kisapaikalla oli hyvä ja myös itsellä oli rento ja hyvä fiilis koko kisaviikonlopun ajan. Erityisesti mahtava kannustus jää mieleen viikonlopulta. Isot kiitokset kannustuksesta ladun varrella sekä kaikista tsemppiviesteistä!

Kärki menee vielä kaukana ja paljon täytyy lenkkitossuja kuluttaa sekä tienreunaa rullasuksilla mennä, mutta askel kerrallaan! Hieno kokemus vetää kuitenkin suupielet ylöspäin ja antaa motivaatiota jatkaa eteenpäin! :)

Seuraavan kerran starttaan Pyhäjärven Suomen cupissa 21-22.3., jossa on perinteisen sprintit sekä perinteisen viestit.

-Riksu :)









2 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus Riksu. Veti suupielet ylöspäin täällä Sastamalassakin tätä lukiessa. ;) Tsemppiä seuraaviin kisoihin! :)

    VastaaPoista