On huhtikuu ja tämän kauden tilinpäätöksen aika. Mitä hiihtokaudesta 2015-2016 jäi lopulta käteen?
Noin 5,5 kuukautta kestänyt hiihtokausi päättyi viikko sitten Rukan SM-viikonloppuun ja perinteisen 50km väliaikalähtöön Rukan haastavilla laduilla ja raskaassa kelissä. Mielestäni hieno kauden lopetus, johon pystyi antamaan viimeisetkin voiman rippeet. Oikeastaan tuo Rukan viisi kertaa kierretty 10km haastava ja monipuolinen rata kuvasti profiililtaan loistavasti myös mennyttä hiihtokauttani, joka sanalla sanoen sisälsi paljon ylä- ja alamäkiä, välillä hieman tasaisempaa suvantovaihettakin. Kausi oli kuitenkin selkeästi kaksivaiheinen: ensimmäiset kolme kuukautta tarvottiin erittäin syvällä suossa tuloksellisesti ja sai todella työstää, että mielen pystyi pitämään kirkkaana tulosten ollessa poikkeuksetta juuri sieltä... Tarpomisen jälkeen tuli sitten yksi siedettävä kilpailu, joka lopulta käänsi kelkan kohti hyvää kevätkautta.
Harjoituskausi oli sujunut erittäin hyvin kesän ja syksyn ajan. Odotukset kauden ensimmäisiin kisoihin oli lupaavia ja hyvällä fiiliksellä odotettiin pääsyä jälleen tositoimiin numerolappu rinnassa. Ensimmäinen viikonloppu Vuokatissa oli kuitenkin täysfiasko. Mies oli pihalla kuin lumiukko eikä suksi kulkenu mihinkään! Se laitettiin ekojen kisojen piikkiin ja suunnattiin seuraavia kisoja kohti. Heikkojen suoritusten aikakausi venähti kuitenkin melko pitkäksi. Olos: ei mihinkään, Rovaniemen SC: ei mihinkään, no pertsan kisa oli ihan ok... Tuli joulukuu ja fiilis kropassa oli koko ajan lupauksia antava, mutta se ei kerta kaikkiaan realisoitunut tulokseen kilpailuissa. Usko oli todellakin koetuksella jossain vaiheessa, mutta sitä täytyi vaan luottaa ja uskoa siihen omaan tekemiseen! Tammikuussa alkoi tulemaan joitain hyviä merkkejä suorituskyvystä, mutta tulokset olivat korkeintaan keskinkertaisia niiden ollessa kuitenkin parempia mitä alkukaudesta. Vaakakuppi oli ehkä sittenkin kääntymässä..
Vantaan Suomen Cupin viestissä hiihto tuntui käytännössä ensimmäistä kertaa kilvanhiihdolta koko kaudella ja sain itsestäni kaiken irti omalla aloitusosuudellani. Pakkasta oli -18-19 astetta, joka tuntui todella rajulle keuhkoissa. Siitä lähtien oikeastaan 3-4 viikkoa hengitys ei tuntunut normaalilta kilpailuissa, vaikka pari ihan hyvää hiihtoa tulikin hiihdettyä kilpailuissa. Tietynlainen rajoitin tuntui olevan hengityksessä. Luultavasti keuhkot ottivat hieman itseensä pakkaskisasta ja otti aikansa, että ne palautuivat taas normaaliksi.
Pari viikkoa Vantaan jälkeen järjestetyt Imatran SM-kisat menivät aikaslailla vihkoon, mutta Vöyrin nuorten SM-kisoissa viikon päästä tuli ihan siedettävä hiihto tuloksellisesti, mikä antoi sittenkin uskoa tekemiseen. Vielä viikko tästä ja Joutsan hiihdoissa ketsuppipullo aukesi kunnolla pertsan 15 kilometrillä, joka käytännössä työnnettiin tasurilla kelin ollessa erittäin haastava ja latuprofiilin ollessa helpohko. Olen kerran aikaisemmin onnistunut kotiladuillani. Se oli M12-sarjassa pertsan 3 kilometrillä ja heti perään 21-vuotiaana onnistuin erittäin vaikean alkukauden jälkeen! Kisan jälkeen oli kyllä hjuva fiilis! :)
Joutsan hiihtojen jälkeen alkoikin sitten selkeästi parempi puolikas kaudestani! Tuli onnistuneita suorituksia peräjälkeen ja itseluottamus kohosi. Vapaa, itselleni heikompi tyyli, kulki sekin kivasti ja olin lähellä voittaa kansallisesti hyvätasoisen vapaan kilpailun Pihtiputaalla viikko ennen kauden yhtä päätavoitettani, Valkeakosken nuorten SM-kilpailuja. Fiilis sen kuin kohosi kisaviikolla ja odotukset kasvoi. Tuli viikonloppu ja vapaan 10km lauantaina. Luottamus oli kova, koska olihan tullut hyvä suoritus vapaalla viikkoa aikaisemmin. Sija painui kuitenkin yli 30:n. Niin että mitähän....? Ei kulkenu, ei sitten silmääkään! Kaikki piti olla kondiksessa. Kisan jälkeen ei oikein napostellu suoraan sanoen mikään, vaikka kuinka yritti ajatella positiivisesti. lltapäivä meni itseä keräillessä, kunnes päätin, että huomenna on uusi päivä ja uusi mahdollisuus! Kävin hakee vähän fiilistä ladulta illalla ja päätin, että huomenna näytetään!
Sunnuntaina oli siis vuorossa päämatkani, 20km perinteisellä väliaikalähtönä. Tuntemus ei ollut kovinkaan häävi aamulla, mutta silti loin uskoa itseeni. Alku lähti hyvin käyntiin, mutta sitten alkoi valuminen tuloslistalla. Puolessa matkassa olin sijalla 17. "Jaahas, tänäänkin oli sitten tällainen päivä.." Kisan toinen puolikas lähti kuitenkin sujumaan ja sain hyvän peesin, jossa hiihtää. Nousin tasaisesti ja maalissa olin lopulta viides! Mitaliin jäi se noin puoli minuuttia. Sijoitukseen oli pakko olla erittäin tyytyväinen vaikeahkon kauden jälkeen, vaikka lähiaikoina olikin kulkenut jo paremmin.
Tämän jälkeen olikin enää käytännössä jäljellä kaksi SM-viikonloppua Taivalkoskella ja Rukalla. Matkoja oli laidasta laitaan ja monenmoista suoritusta mahtui noiden viiden kilpailun joukkoon.. Kyseisen setin parhaat kilpailut olivat niin tuntemuksiltaan kuin tuloksellisestikin Taivalkosken pertsan 7,5km prologi sijoittuen 42:nneksi ja Rukan pertsan 50km 31. sijalla. Näissä kilpailuissa sain tehtyä oman kunnon mukaiset suoritukset ja sijoituksetkin tyydyttivät, niiden ollessa parhaat henkilökohtaiset SM-sijoitukseni normaalimatkoilla.
Kausi oli siis erittäin kaksijakoinen, mutta onneksi se parempi puolikas sattui kevään puolelle ja onnistuin pääkilpailuissani. Jokatapauksessa tässä on tarkkaan punnittava, mitkä syyt johtivat tuloksellisesti niin heikkoon alkukauteen. Nyt otetaan kuitenkin hetki helppoa, otetaan opiksi, punotaan juonet ensi kaudelle ja suunnataan jälleen hetken päästä katseet kohti harjoituskautta!
Hyvää kevään jatkoa kaikille!
-Vellu
