Lyhyesti sanottuna: ei mihinkään.
Pidemmin sanottuna:
Riksun nimi löytyy tuloksien toiselta
sivulta otsikoiden DNF (Did Not Finish) ja DNS (Did Not Start) alta
eli suomeksi sanottuna ei tulosta kummaltakaan päivältä. Lauantaina 6,6km vapaan kisa alkoi kohdallani ihan lupaavasti
ja tuntemus vaikutti hyvältä suksen ollessa erittäin kilpailukykyinen. Ensimmäisellä 3,3km lenkillä meno
oli ihan hyvää ja tuntui siltä miltä kilpahiihdon pitääkin.
Toisella kierroksella ensimmäisessä mäessä alkoivat
hengitysongelmat ja oli vaikeuksia sisään- sekä
uloshengittämisessä. Aluksi ajattelin sen vain kuuluvan asiaan,
ensimmäisen kovan kisan kuuluukin tuntua vähän pahalta, kyllä se
siitä. Mäen päällä hengitystä alkoi ahdistamaan kunnolla ja
jalat tuntuivat betonilta. Ylämäen jälkeisessä pitkässä
laskussa en palautunut lainkaan. Siinä vaiheessa aavistin ettei
kaikki ole kohdallaan. Jatkoin kuitenkin kisaa kunnes seuraavassa
pitkässä ylämäessä eteneminen oli mallia lyllertäminen ja piti
pohtia keskitynkö mielummin sisään- vai uloshengittämiseen. Siinä
vaiheessa täytyi antaa periksi ja jättää kisa kesken. Sunnuntain kisan jätin sitten kokonaan hiihtämättä ja auton nokka suunnattiin heti aamulla kohti Keski-Suomea.
Vellu:
Lauantaina miehillä oli tarjolla 10km vapaalla tyylillä, mikä oli henkilökohtaisesti kauden ensimmäinen vapaan kisa. Tavoitteena oli tehdä ehjä suoritus, johon pystyisin olemaan tyytyväinen sijoituksesta välittämättä, olihan takana kuitenkin suht tiukka kaksiviikkonen lumileiri. Kisassa suksi oli kunnossa, mutta mies ei. Mitä sitten tapahtui ? No, kun mitään ei oikein tapahtunut. Lihaksisto oli unten mailla ja hiihto muistutti lähinnä hidasta liikehdintää eikä kilvanhiihtoa. Mies oli selkeästi väsyksissä enkä saanut itseäni kunnolla ahtaalle missään vaiheessa. Sijoitus oli 85. ja eroa kärkeen olisi voinut mitata kellon sijaan esimerkiksi kalenterilla.
Lauantain flopin jälkeen päätin kuitenkin lähteä sunnuntain 16,5km perinteisen kisaan. Mies oli edelleen melko paketissa ja samanlaiset tuntemukset jatkuivat kilpailun alkupuolella. Onnekseni sain hyvän peesin kilpailun puolessa välissä, jolloin meno ja tuntemus parani merkittävästi puolen välin jälkeen. Sain tehtyä nousujohteisen hiihdon ja loppusijoitus oli 47. Kilpailun toinen puolisko antoi taas positiivisen boostin omaan tekemiseen, koska tuntemukset paranivat selkeästi kilpailun edetessä. Suorituskyky tuntuu silti olevan vielä hieman kateissa, mutta uskon sen löytyvän, kun annetaan kropalle vähän lepoa. Nyt on siis aika laittaa hetkeksi jalat kohti kattoa ja palautella kroppaa kovan harjoitusjakson jälkeen. Seuraavaksi kilpailemme mitä luultavimmin kahden viikon kuluttua itsenäisyyspäivän tienoilla. Toivotaan, että meno on silloin toista luokkaa!
Lauantain flopin jälkeen päätin kuitenkin lähteä sunnuntain 16,5km perinteisen kisaan. Mies oli edelleen melko paketissa ja samanlaiset tuntemukset jatkuivat kilpailun alkupuolella. Onnekseni sain hyvän peesin kilpailun puolessa välissä, jolloin meno ja tuntemus parani merkittävästi puolen välin jälkeen. Sain tehtyä nousujohteisen hiihdon ja loppusijoitus oli 47. Kilpailun toinen puolisko antoi taas positiivisen boostin omaan tekemiseen, koska tuntemukset paranivat selkeästi kilpailun edetessä. Suorituskyky tuntuu silti olevan vielä hieman kateissa, mutta uskon sen löytyvän, kun annetaan kropalle vähän lepoa. Nyt on siis aika laittaa hetkeksi jalat kohti kattoa ja palautella kroppaa kovan harjoitusjakson jälkeen. Seuraavaksi kilpailemme mitä luultavimmin kahden viikon kuluttua itsenäisyyspäivän tienoilla. Toivotaan, että meno on silloin toista luokkaa!
Kahden viikon pohjoisessa vietetyn leiriviikon jälkeen oli kuitenkin mukava palata takaisin kotiin, kun vielä valkoinen
lumipeitekin oli satanut maahan. Kaiken lisäksi myös hiihtouria on jo tampattu, joten toivotaan, että lumipeite jää pysyvästi maahan.
Ei pidä vaipua synkkyyteen!
Uuteen nousuun ja valoa kohti!
Riksu & Vellu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti